sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Uusia Robboja!

Meillä oli torstaina luokassamme kaksi mukavaa naista, Kristina ja Amanda, esittelemässä meille uuden sukupolven  Robbo-robotteja. Minä muuten komeilen yrityksen nettisivuilla viime vuotisen luokkani kanssa. Sitä voisi tietty pitää suunsa kiinni kuvia otettaessa, mutta kuvasta välittyvä innostus on aitoa!




Mehän olimme siis mukana jo ensimmäisten Robbojen pilotoinnissa viime lukuvuonna ja nyt saimme muutamaksi kuukaudeksi luokkaan kymmenen uutta robottia. Nyt niihin tutustutaan taas ensin rauhassa. Huomasi selvästi, että osa aloitti koodaamisen roboteilla taas aika alkeista, mutta ne joita asia on kiinnostanut koko ajan, ottivat homman haltuunsa ihan saman tien.




Amanda hoiti esittelyn hienosti siihen nähden, että hän on vasta vähän aikaan sitten aloittanut asistenttina. Kristina täydensi tarvittavilta osin. Juttua helpotti toki se, että perusasiat olivat ihan samoja kuin ennenkin. Työpöytäni olisin toki voinut siivota ennen vieraiden tuloa, mutta eipä se näytä Kristinaa tässä haittaavan.


Aluksi asioita kerrattiin ja uusia juttuja esiteltiin valkokankaalla. Oppilaat keskittyivät hyvin. Osaa selvästi jännitti, muistaako sitä enää kesän jäljiltä, miten koodata robottia.


Koska nämä uudet laboratorit ja robotit otettiin nyt ensimmäistä kertaa käyttöön meidän tietokoneillamme (käytössä oli sekä pöytäkoneita että läppäreitä), piti niiden "aivot" asentaa ensin. Se vei ehkä pari minuuttia.




Sen jälkeen sovellus (joka oli asennettu tietokoneille jo etukäteen) löysikin ongelmitta usb-johdolla koneeseen liitetyn laitteen. Tämä ominaisuus toimi selvästi aiempaa paremmin. Ensimmäisen sukupolven laitteilla tämä vaihe oli joskus todella oikukas.



Sensoreihin oli tullut uutuutena led-valo. Nyt siis voisi koodata jonkinlaisen seuraamisjutun... Toisen robotin valosensori seuraisi toisen valoa. Hmm?



Koodaamisessa käytetään tuttua Scratch-ympäristöä, mutta Robbojen käyttö vaatii oman sovelluksen asennuksen. Se löytyy osoitteesta http://robbo.world/apps/.  Se on pääosin ihan samanlainen kuin perus-Scratchkin, mutta Robboja varten on omia juttuja.




Aluksi ei vielä pistetty robotteja liikkeelle, vaan kerrattiin asioita liikuttamalla tietokoneen ruudulla hahmoa. Olin minäkin aika ruosteessa, huomasin... Onneksi oppilaat olivat innolla mukana, vaikka opettaja ähkikin oman pöytänsä ääressä. Meillä oli mukana myös viidennen luokan opettaja, jotta hänenkin luokkansa pääsee kokeilemaan näitä jossain vaiheessa. Luokallani on vain kolme poikaa, joten kaikki neljä miespuolista osallistujaa hakeutuivat pian toistensa seuraan...



Kaikilla on nenän alla Robbon pedagogisesta oppaasta tulostettu tehtävänanto. 


Yksi oppilaistani on ihan tolkuttoman hyvä näissä koodausasioissa. Hänelle voi hyvällä omalla tunnolla ennustaa uraa ohjelmoinnissa. Joidenkin aivot vaan taipuvat näihin asioihin kivuttomammin kuin toisten.



Tämä sama poika muten koodasi iltapäivällä sellaisen jutun, jolla saa arvottua luokkamme oppilaista valinnan mukaan 2-6 hengen ryhmät. Minä katselin vieressä kirjaimellisesti suu auki...

Robbojen laatikotkin ovat paremmat kuin ennen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ne ovat kohta ympäri luokkaa, kun jollakulla on aina jokin koodausprojekti kesken. Mutta toistaiseksi ne ovat napakasti hyllyssä. Pienissä laatikoissa on ns. laboratorio, suurissa laatikoissa itse Robbo.




On mahtavaa, että olemme päässeet tällaisiin pilotteihin mukaan. Eipä sitä taitaisi olla varaa hankkia näitä muuten käyttöön ainakaan tällaisia määriä. Mutta olen kyllä ollut tyytyväinen, joten toivottavasti pystyn jatkossakin käyttämään näitä jollain tavalla opetuksessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti