lauantai 28. toukokuuta 2016

Uuden opetussuunnitelman jutut haltuun

Tässä on vielä viikko tätä lukuvuotta jäljellä. Olen ollut nyt alakoulun päättävän kuudennen luokan opettaja viisi vuotta. Eroahdistusta taitaa olla liikkeellä. Aina ei voi välttyä tekemästä tätä työtä tunteella, mutta toisaalta uskon vahvasti, että se on myös vahvuuteni opettajana.


Minulle on aina ollut tyypillistä saada energiapuuskia, kun henkisesti on haastavaa. Kun meiltä aikoinaan palasi kotimaahansa käytännössä omaksi tyttäreksemme kasvanut vaihto-oppilas, hänen huoneensa maalattiin ja sisustettiin uudelleen samana päivänä. Monesta tämä saattaa kuulostaa kylmältä, ikään kuin hänet siivottiin heti pois. Tästä ei kuitenkaan ole yhtään kyse, vaan siirtyminen käytännön tasolla kohti tulevaisuutta helpottaa ikävää ja tavallaan tekee jatkosta yksinkertaisempaa.  Myös omien, jo aikuistuneiden, tyttärieni muuton jälkeen heiltä vapautuneet isot makuuhuoneet on saman tien remontoitu pikkuveljille. Pieniin makkareihin on taas sisustettu sievät vierailuhuoneet kotona käyville tyttärille.


Ehkä tästä on omalta osaltaan myös siinä, että tuleva lukuvuosi on jo vahvasti ajatuksissani. Aion kyllä päättäväisesti pitää kouluvapaata kesällä, vaikka aivojen irrottaminen luovasta työstä onkin vaikeaa.


Olen perusluonteeltani aika laiska. Pidän projekteista ja deadlineista, mutta tavallinen arki on haastavaa. Olen oppinut itsestäni myös sen, että stressaannun helposti, jos en kunnolla hahmota kokonaisuutta. Tästä syystä käytin jo nyt toukokuussa muutaman tunnin siihen, että kopioin kaikki kuudennen luokan opettamiseen liittyvät jutut Mäntsälän opetussuunnitelmasta. Täällä on tehty hienoa työtä uuden opetussuunnitelman parissa. Nyt sitä sitten lähdetään noudattamaan. Minullahan on myös ensi lukuvuonna kuudes luokka. Nyt olen opettanut yhdysluokkaa 5.-6.


Pointti on se, että kun kaivoin eri oppiaineiden sisällöt, tavoitteet ja arviointikriteerit esiin, kopioin ja liitin luokkani Peda.net-sivulle, muodostui itselleni samalla kunnon mielikuva kaikesta. Pistän linkin myös huoltajille vielä nyt keväällä, jos vaikka joku haluaa tutustua asioihin jo nyt.


Seuraavaksi mietin, miten lähdemme oppilaiden kanssa syksyllä ideoimaan sitä, miten tavoitteet saavutetaan. Missä asioissa etenemme perinteisesti kirjan kanssa? Mitkä ovat niitä juttuja, joissa kaikki tekevät ihan omia asioitaan? Miten arviointi?  Peda.net-sivustakin pitäisi tehdä kivemman näköinen. Oppilaat kuvittamaan!


Onhan tässä paljon mietittävää, mutta minulla on suuri luotto oppilaisiini. He ovat fiksua porukkaa ja jo nyt monen silmiin on syttynyt innostus, kun olen puhunut syksystä.



tiistai 24. toukokuuta 2016

Loppupäivien suunnittelua

Tekaisin tänään ihan vaan Excelillä sekä viitosille että kuutosilleni yhden A4:n kokoiset loppukevään päivien taulukot. Niissä lukee nurkassa, onko kyseessä koko yhdysluokan tunti vai onko jommallekummalla kummalla luokalla lukujärjestyksessä oma tunti. Muiden opettajien opettamat tunnit ovat paikallaan.

Kävin sitten erikseen kummankin luokka-asteen kanssa loppupäivät. Heille jäi tuntitolkulla tilaa omalle suunnittelulle. Kuutosten kanssa totesimme, että vielä pitää kuvata loppuun ja editoida ensi viikon keskiviikkona loppushowssa esitettävä elokuva. Samoin on harjoiteltava loput siellä esitettävät ohjelmat. Kummioppilaille tehdään kortti, samoin opettajille ja muulle henkilökunnalle. Koko koululla on lisäksi nyt loppuviikolla monialainen oppimiskokonaisuus aiheenaan eläimet. Kuutoset tekevät siihen liittyen eri eläimistä valitsemiaan tuotoksia, mutta heidän osaltaan sen annetaan suosiolla jäädä vähän vähemmän kunnianhimoiseksi jutuksi tällä kertaa. 

Ensi viikolla kuutosella on myös loppukahvit henkilökunnan kanssa. Oppilaat sijoittivat yhdessä suunnitellen nuo loput jutut lukujärjestyksiinsä hienosti. Minua informoitiin tilatarpeistä yms. 


Viimeisenä torstaina kuutoset muuten ilmoittivat tarvitsevansa kaksi tuntia ilman minua... Mitähän heillä on mielessä?

Viitosille on paljon rennompaa, koska heillä ei vielä ole koulun jättävien velvotteita. Eläinprojektiin panostetaan paljon enemmän. Joku päätti kirjoittaa Siili-aiheisen tarinan Storybird-sovelluksella. Paperinukkeanimaatio on tulossa tiikeristä. Viitoset myös sijoittivat thöjärjestykseensä yhteistuumin monta ikuisuuspallo-tuokiota liikuntasalin vielä käytössä olevaan puoliskoon. Mehän olemme koko luokka remonttievakossa täällä toisella puolella.



Suunnitelmat käydään nyt joka aamu läpi ja päivitetään tarvittaessa. Joskus tehdään yhdessä jotain, mutta tietokoneiden vähyydestä johtuen niillä joudutaan vuorottelevat, eli silloin täytyy työllistyä muuten.





tiistai 17. toukokuuta 2016

Ilmiöpohjainen oppiminen

Yksilölliset oppimismenetelmät ja ilmiöpohjainen oppiminen tuntuvat liittyvän toisiinsa, ainakin uuden opetussuunnitelman mielestä.  Mistä siis on kyse?

Wikipedia määrittelee ilmiöpohjaisen oppimisen seuraavasti:

"Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmiöpohjaisuus on vuonna 2008 noussut termi, joka tarkoittaa pitkälti samaa kuin horisontaalinen eheyttäminen 1980-luvulta alkaen.
Ilmiöpohjaisessa oppimisessa edetään tyypillisesti ongelmalähtöisen oppimisen menetelmän seitsemän askeleen mukaisesti. Nämä askeleet ovat:
  1. käsitteiden selventäminen
  2. ongelman määrittäminen
  3. aivoriihi
  4. ongelman analysointi
  5. oppimistavoitteiden muodostaminen
  6. itseopiskelu
  7. purku ja arviointi"

Heti perään Wikipedian sivulla todetaan näin:

"Teoria- ja tutkimustietoa ilmiöpohjaiseen opetukseen on niukasti saatavilla, onhan kyseessä lähinnä opetuksen organisoimisen tapa, jonka sisällä sovelletaan erilaisia tutkimusperustaisia pedagogisia malleja. Ainepedagogit pitävät kyseenalaisena sitä, että opettajat joutuvat opettamaan asioita, joihin heillä ei ole pätevyyttä."

Jaahas. Särähti korvaan tuo viimeinen virke...

Aki Luostarinen kirjoitti jo vuonna 2012 tekstin ilmiöpohjaisesta oppimisesta.

Youtubesta löysin hänen videonsa samasta aiheesta:



Jo kuulostaa paremmalta! Uteliaisuus on mahtava juttu! Ja nyt löysinkin jo tieni Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus -sivustolle. Sieltä löytyy näköjään paljon ideoita ja kokemuksia ilmiöihin opetuksessa. Aivan varmasti vietän aikaa tuolla!

Tämähän on iso juttu. Materiaalia tulee vastaan netistä vaikka kuinka. Youtubesta löytyi Virpi Pietikäisen kokoama soittolista ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Kannattaa katsoa!





Youtubessa on myös Anne Rongaksen kokoama lista:



Jatkoin surffailua. Nyt löytyi Ilmiöopas.

Siellä lukee näin:

"Tälle sivustolle kirjoitettiin syyslukukaudella 2013 ilmiöopas, joka esittelee jo toteutettuja aktiivisen oppimisen ja oppiaineita integroivan opetuksen toteutuksia. Samalla myös jäsennettiin ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamiseen liittyviä asioita eri näkökulmista."

Eli on materiaalia saatavissa vaikka kuinka paljon. Löydänpä nämä nyt itsekin helposti jatkossa... 

Viikkotavoitteet käytössä jo nyt!

Otin vähitellen viime syksynä ja kunnolla nyt kevätlukukaudella käyttöön viikkotavoitteet viitos-kuutosillani. Eli olenhan minä jo ottanut askelia kohti yksilöllisiä oppimismenetelmiä, tajusin tässä tänään. Tosin viikkotavoitteet ovat tänä lukuvuonna olleet kaikessa karuudessaan vain oppikirjojen kappaleiden numeroita tai sivuja sekä työkirjan sivujen numeroita.

Mutta jo nyt olen huomannut, kuinka oppilaat ovat motivoituneet ja kuinka erilaisia oppijoita he ovat. Toki nyt ollaan jo niin loppukeväässä, ettei oppikirjoissa ole enää juurikaan mitään tekemistä jäljellä. Kirjasinkin viimeisten neljän viikon tavoitteet yhdelle A4:lle. Yleensä oppilaat ovat saaneet kahden seuraavan viikon tavoitteet kaksipuolisella paperilla. Tosin olen tehnyt näitä nyt aina sitä mukaa ja joskus olen saanut nippa nappa tiistaiaamuksi loppuviikon tavoitteet jakoon...

Olen tehnyt viikkotavoitteet Excelillä. Niissä on aina ruutu kunkin tavoitteen vieressä. Suurin osa oppilaista rastittaa suoritetun tehtävän. Osa käyttää värejä ja vaikka mitä koodeja. Osa ei oikein saa aikaiseksi pitää kirjaa tekemisistään.

Mielenkiintoista on ollut todeta, kuinka oppilaat ovat oppineet paljon itsestään oppijoina. Osa tekee heti alkuviikosta heille haastavat tai työläät jutut. Osan kanssa kuluu perjantai täydessä työntouhussa. Aina joskus joku tulee tiistaina kouluun ja kertoo, että viikkotavoitteet ovat paketissa.

Käyn aina maanantaisin läpi alkavan viikon erityispiirteet, jotta oppilaat saavat suunniteltua työskentelyänsä. Muistutan kokeista, teemapäivistä, vierailuista yms. Samoin korostan aina, jos olen laittanut johonkin oppiaineeseen pienemmät tavoitteet, koska toisessa oppiaineessa on sillä viikolla paljon urakoitavaa.

Mitään välitestejä en ole käyttänyt. Olisi ehdottoman hyödyllistä, jos oppilailla olisi aina isojen kokeiden välillä mahdollisuus testata osaamistaan. Tässä olisi varmasti hyötyä erilaisista sähköisistä kokeista, jotka tarkistavat itse itsensä.

Samoin harkitsen sitä, että laitan syksyllä tavoiteruudukon kaikille näkyviin luokan seinälle. Se voisi toimia kannustimena niille, joilta itsesäätely ei suju niin mallikkaasti. Samoin voisin kuvitella, että edistyneemmät oppilaat hakeutuisivat auttamaan jäljessä olevia luokkatovereitaan.

Tämä työtapa muuten helpottaa kovasti yhdysluokkaopetusta. Oppilaat tietävät, että pystyn auttamaan heitä paremmin niillä tunneilla, kun vain jompikumpi luokka on paikalla. Ns. suurryhmän tunneilla kaikki oppilaat tekevät valitsemiaan viikkotavoitteita, jolloin on mahdollista vaikka vaihtaa oppiainetta kesken tunnin. Minä pystyn auttamaan heikkoja vieressä istuen, kun valtaosa porukasta tekee sellaista, mitä osaa ja jaksaa sillä hetkellä tehdä. -Mitä mä nyt teen, kun sain jo tämän valmiiksi? -tyyppisiä kysymyksiä ei meillä kuulu. Viikkotavoitteista jotain muuta!

Matematiikassa meillä on 3-4 kunnon opetustuokiota kummallakin luokalla viikon aikana. Kaikkein taitavimmat tekevät niidenkin aikana jo muita juttuja, mutta suurin osa luokasta seuraa tarkasti, kun selitän asioita sähköisten materiaalien avulla. Olen myös kerännyt meillä käytössä olevaan Edison-oppimisympäristöön luomalleni matikan kurssille paljon opetusvideoita, joita oppilas voi käydä katsomassa halutessaan. Oppilaat tarkistavat itse tehtävänsä ja minä teen pistotarkistuksia.

Yritän saada syksyllä kunnolla käyttöön monipuolisen matematiikan kokonaisuuden. Matikkaguru, ehkä Lasku-Lassi, Sumdog, opetusvideot (joko valmiit tai itse tehdyt), monivuotinen oppikirja ja vihko. Ja kaikenlaisia välitestejä, sekä paperilla että koneilla.

Äidinkielessä on yleensä yhden kunnon opetustuokion aikana käyty läpi kielioppiasioita. Syksyllä toivon voivani luoda yhdessä oppilaiden kanssa monipuolisen suunnitelman siitä, miten otamme ops:n haltuun tältä osin.

Reaaliaineissa on tyypillisesti loppuviikon aikana käyty kappaleet läpi keskustellen ja samalla tehtäviä yhdessä tarkistaen. Oppilaat ovat siis lukeneet itse kirjan kappaleet jo aiemmin ja niistä jutellaan sitten yhdessä. Joskus olen lukenut kappaleita ääneenkin oppilaille. Nyt keväällä kaikki oppilaat ovat tehneet sovituista biologia-maantiedon kirjan kappaleista PowerPoint-esitykset ja esittäneet ne luokkatovereilleen. Arvioin ne kunnolla palautetta antaen ja annan niille kokonaisarvioinnissa kokeen arvon.

No mitä nopeat oppilaat sitten tekevät koulussa loppuviikolla? Vaikka mitä! Moni tekee vapaaehtoisia lisätöitä reaaliaineiden jutuista. PowerPointeja, iMovie-elokuvia, animaatioita jne. Muutamat haluavat koodata aina kun ehtivät. Osa istuu koneen ääressä ja katsoo Edisonista opetusvideoita. Jos luokassa on joku kysynyt jotain, mihin en osaa vastata (näin käy aika usein...), saattaa joku oppilas etsiä vastausta netistä. Pulpettikirjoja luetaan, moni piirtää. Joskus joku ottaa torkut sohvalla, ihan luvan kanssa. Kaikenlaisia projekteja tuntuu olevan koko ajan tekeillä.

Sohvasta tuli mieleen se, että viikkotavoitteiden myötä meillä on aika harvoin tilanteita, joissa kaikki istuvat pulpetin ääressä yhtä aikaa. Yleensä aina jotkut ovat tietokoneiden ääressä. Moni lukee jossain nurkassa tyynyn kanssa kirjan tekstejä tai romaania. Jotain videoita saatetaan rakennella käytävällä. Yleensä kehoitan tekemään kirjoitushommat pöydän ääressä, mutta ei se ole kaikille paras paikka. Levoton käytös aiheuttaa siirron oman pulpetin ääreen, mutta ei siihen usein jouduta turvautumaan.

Kuvaamataitoa meillä on aina perjantaisin, lukujärjestykseen sidottuna. Samoin muiden opettajien englannin-, liikunnan ja käsitöiden tunnit ovat vakiopaikoilla. Muuten elämme vähän tilanteen mukaan. Hankalat jutut käsitellään yhdessä silloin, kun sille on tarvetta. Joskun pidetään ihan vaan hauskaa, kun kaikki ovat saavuttaneet tavoitteet.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Yksilöllinen oppiminen - Mitä se on?

Olen ollut luokanopettajana nyt parikymmentä vuotta. Aloitin työni keväällä 1995 äitiysloman sijaisena ja vuotta myöhemmin sain viran Mäntsälästä. Täällä olen edelleen.

Olen ollut monessa mielessä innokas kokeilemaan uutta näiden vuosien aikana. Toisaalta toki näin monen vuoden jälkeen olen jo vähän urautunutkin, ainakin jossain asioissa. Kyllä tämän uuden opetussuunnitelman myötä joudun oikeasti ravistelemaan itseäni ja pakottautumaan omaksumaan uutta.

Päädyin heti tuon äskeisen blogitekstini jälkeen googlailemaan lisää tietoa yksilöllisestä oppimisesta. Onneksi siitä on jo saatavilla tietoa. Näin me tässä vaiheessa liikkeelle pakottautuvat opettajat pääsemme vähän helpommalla, kiitos aktiivisten kollegoittemme.

Pekka Peura on tunnettu ja tunnustettu guru tällä alalla. Maot:n sivuilla on kirjoituksia hänen kehittämistään menetelmistä. Myös Eduhakkareilta löytyy tekstiä. Tässä Pekka puhuu itse Campus Seminarin videolla:




Martti Hellstörm pohti Peuran menetelmiä omassa blogissaan syyskuussa 2015. Kannattaa lukea!

Tässä Pekka Peura esittelee Polku-verkkopalvelua:



Yläkouluun ja lukioon suunnattuja materiaaleja käsittääkseni.


Matleena Laakso kertoo Ilmiöpohjaisesta ja yksilöllisestä oppimisesta tällä videolla:




Timo Ilomäki on kerännyt Storify-palveluun Yksilöllinen oppiminen -Facebook-ryhmän linkkejä kootusti aikajärjestyksessä, teemoittain yhteen. Eli siis näistä asioista keskustellaan ahkerasti Facebookissakin.


Tilanne toukokuussa 2016

Kuluva lukuvuosi on päättämässä. Olen ollut kaksi lukuvuotta isohkon yhdysluokan opettajana ja nyt porukan vanhempi ikäluokka on valmis siirtymään yläkouluun. Olemme olleet opettaja-oppilaat -ryhmänä viisi vuotta. Nuoremmat tulivat mukaan siis pari vuotta sitten.

Ensi syksynä nämä nykyiset viitoset ovat omana porukkanaan luokkani. Vain 14 oppilasta. Mahtavaa näiden kahden työlään, mutta toki myös palkitsevan lukuvuoden jälkeen.

Uusi ops otetaan käyttöön. Samalla määrärahojen vähettyä emme saa enää käyttöömme reaaliaineiden työkirjoja. Ne on tähän saakka onnistuttu hankkimaan. Englannissa ja ruotsissa työkirjat tosin tulevat olemaan, kaikissa muissa oppiaineissa työskennellään ilman niitä.

Tällä hetkellä olo on väsynyt ja loma tulee tarpeeseen. Samalla päässä alkaa pyöriä enemmän ja enemmän tulevan lukuvuoden suunnitelmia. Halu on kova osata luoda yhdessä oppilaiden kanssa jotain ihan uudenlaista. Kuitenkin alakoulun oppiaineiden suuri määrä ja kaiken mahdollisen huomioon ottaminen tuntuu miltei ylitsepääsemättömältä. Huh.

Mietin sitä, miten matematiikka opiskellaan. Meillä on monivuotinen kirja, vihkoon siis tehdään tehtäviä. Mutta matikkaan, jos johonkin, pitäisi löytää hauska, motivoiva ja hoksaamiseen kannustava tapa oppia. Olen tutustunut tässä viime päivinä Markus Humalojan mahtaviin matematiikkamateriaaleihin. Matikkaguru voisi sopia meillekin. Sama kirjasarjakin sopivasti käytössä! Täytyisi tosin saada käyttöön Lasku-Lassin tehtävät. Täytyy puhua rehtorille...

Äidinkieli sitten. Tekstikirja toki on, mutta äidinkieli on niin tolkuttoman laaja kokonaisuus, että siinä olisi oppilailla todella mahdollisuus levittää siipensä ja luoda vaikka mitä. Kielioppiasiat tosin täytyisi opetella jotenkin kootusti. Vai? Hämmentynyt olo.

Ympäristöoppi on mahtava paketti. Tai vielä se luetaan kuutosten kanssa biologia-maantieteenä sekä fysiikka-kemiana. Netti on pullollaan hyviä opetusvideoita. Oppilaat voivat tehdä vaikka minkälaisia tuotoksia itse. Miten arviointi? Vieläkö pidän kokeita?

Laakson Matleena on blogannut ansiokkaasti sähköisistä kokeista. Niitä varmasti käytän entistä enemmän. Toki ne on ensin luotava.Yhteistyö olisi poikaa!

Tämän tekstin sekavuus kuvaa hyvin pääni tilaa tässä vaiheessa. Olisin todella iloinen, jos löytäisin muita kuutosten opettajia luomaan tai etsimään kanssani ideoita ja  materaaleja tukemaan yksilöllistä oppimista!