maanantai 7. marraskuuta 2016

Moksu-viikko

Koulullamme on menossa ensimmäinen moksuviikkomme. Viime keväänä tosin tällaista työtapaa kokeiltiin jo vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta hyvin tuloksin.

Tällä kertaa teemana ovat harrastukset. Moksu-viikon perjantaina koululla on messut, jossa harrastuksia esitellään muille.

Jokainen oppilas kertoi aluksi, mitä hän harrastaa tai oman harrastuksen puuttuessa sellaisen, mikä häntä kiinnostaa kovasti.

Näistä tiedoista koottiin sitten ryhmiä, joita tuli yhteensä 17. Paljon on erilaisia liikuntalajeja ja ratsastusta tai hevosia muuten harrastaa moni. Monen eri instrumentin soittajia löytyy, samoin sirkuksen harrastajia. Metsästäjiäkin löytyi kolme! Motocrossia harrastetaan, samoin Pokemonien etsimistä.

Meitä aikuisia on ryhmiä vetämässä seitsemän. Harrastusryhmiä piti siis yhdistellä. Jääharrastajien ryhmässä on sekä lätkän että ringeten pelaajia. Kaikki soittajat ovat samassa ryhmässä, yhdistettyinä kuvataiteilijoilla. Joukkuepelaajat samoin yhdessä. Ryhmien sisällä toki jokainen voi miettiä sitä omaa harrastustaan. Yksi opettaja siis valvoo ja ohjaa erilaisten harrastusten esittelyä.

Minä päädyin valvomaan ratsastajia sekä kahta koira-agilityn harrastajaa. Yhteensä 16 tyttöä, kaikilta luokka-asteilta 1-6.

 Kokoonnuimme ensimmäisen kerran jo puolitoista viikkoa sitten perjantaina, kahden tunnin ajan. Aluksi kertasimme, kuka on miltäkin luokalta. Se palveli erityisesti kahta ekaluokkalaistamme. Sen jälkeen jaoin porukan kolmeen hevosryhmään niin, että omia kuudesluokkalaisiani oli aina kaksi kussakin ryhmässä. Alemmilta luokka-asteilta tulleet jaoin tasaisesti. Koiraharrastajat olivat kahdestaan.

Selitin tulevan moksuviikon aikatauluja ja sitä, että tavoite on siis esitellä perjantaina ratsastamista eri näkökulmista sekä agilityä.

Ryhmien ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa ajatuksenvirtamaisesti isolle paperille kaikkea, mitä hevosharrastuksesta tulee mieleen. Homma lähti heti hienosti liikkeelle. Kutoset ottivat vetovastuuta, mutta kaikki osallistuivat hienosti. Jonkin ajan kuluttua kehoitin heitä myös miettimään erilaisia keinoja esitellä ajatuksiaan messuilla.

Seuraavaksi kokosimme ryhmien ajatukset. Kirjoitin niitä tietokoneella ja heijastin tiedoston samalla valkokankaalle. Ajatukset alkoivat jäsentyä ryhmiin: hevos- ja ponirodut, erilaiset ratsastustyylit, hevosten varusteet ja ratsastaminen harrastuksena/hevosen hoitaminen.

Sitten seurasi jännittävä vaihe. Kysyin, mikä näistä kiinnostaisi ketäkin. Mahtoivatko omat kuusi kuudesluokkalaistani olla fiksuja vai menikö jako vain sattumalta niin, että he jakautuivat tasaisesti? Kaikki muutkin saivat äänensä kuuluviin ja pääsivät itseään kiinnostaviin ryhmiin. Saman tien nämä uudet ryhmät hajaantuivat pitkin rakennusta suunnittelemaan omaan aihealuettaan tarkemmin. Ensimmäinen kokoontuminen oli oikein onnistunut.

Tänään varsinainen moksuviikko alkoi. Ryhmien työskentely alkoi rivakasti. Jaoin jokaiselle oppilaalle aluksi suunnittelupohjan, jossa oli näkyvissä viikon lukujärjestys ja ne tunnit, jotka moksuun ovat käytettävissä. Niitä on maantaina 2, tiistaina 3, keskiviikkona  ja torstaina 2 ja perjantaina sitten melkein koko päivä. Silloin messut rakennetaan liikuntasaliin ja alataloon kello 8.15-9 välisenä aikana ja messut käynnistyvät heti sen jälkeen, kestäen puoleen päivään saakka.

Osa osasi suunnitella koko viikon ajankäyttöään heti, moni käyttää suunnittelupohjaa varmaankin enemmän päiväkirjana. Ykkösiä autettiin hienosti.

Kaikenlaista on tulossa. PowerPointeja pyörimään läppärillä, julisteita,  julisteita, oikeita juttuja esille, kuvia ja videoita talleilta ja ehkä jopa hevonen paikan päälle! Ja yksi Quizlet-peli hevosen varusteista on jo tehty!

Jännittävä viikko!

Tilavuusmittoja

Matematiikassa on opiskeltu tilavuusmittoja. Yhdellä tunnilla oppilaat askartelivat pienissä ryhmissä sekä kuutiodesimetrin että kuutiosenttimetrin.

Heijastin valkokankaalle perusmallin taiteltavasta kuutiosta. Muita ohjeita en antanut.


Hetken aikaa ryhmät pähkäilivät asiaa, mutta hyvin pian laatikon rakennetta alettiin piirtää viivoittimella kartongille. Kaikki aloittivat kuutiodesimetristä.




Hauskaa oli seurata, miten kussakin ryhmässä hoksattiin, kuinka pieni kuutiosenttimetri on! Sen kokoaminen uskottiin näppäräsormisimpien hommaksi!

Minäkin askartelin kullanvärisen kuution, jota on ollut kiva hypistellä sen jälkeen monta kertaa.

Kuutiometriä ei tällä kertaa askarreltu, sillä remonttievakon aikana siihen sopivat kulmapalat olivat joutuneet kadoksiin. Ihmettelyä herätti muuten se, että kuutiodesimetrin tilavuus on litra. Ruokapöydästä tuttu maitolitra oli jotenkin vaikeaa nähdä kuutionmuotoisena...

Kuvia puulle


Olin viime viikolla poissa töistä. Sijaisenani oli nuori mies, joka on innostunut erilaisista kuvataiteen projekteista. Perjantaina kuutoset aloittivat hänen kanssaan tauluja tekniikalla, jota oli jo pitkään aikonut kokeilla, mutta se oli jäänyt aikomuksen asteelle.


Jokainen oppilas valitsi kuvan. Osa toi kotoa valokuvan itsestään isänsä kanssa, osalla oli mukana muuten vain mukava kuva. Kuvista otettiin kopio, joka sitten kiinnitettiin Erikeepperillä vanerille, niin, että kuvapuoli oli "alaspäin". Liima oli kuulemma levitetty vanerille ja kuva paineltu tiiviisti siihen päälle.


Tänään maanantaina sitten oppilaat alkoivat irrottaa sitä paperia siitä. Kun paperin kostutti rätillä, se alkoi varovasti hierottaessa kuoriutua irti.






Paperin irrottaminen sujui melko nopeasti, toki työn koosta ja tekijän tyylistä riippuen. Kopiopaperissa ollut muste oli siirtynyt vanerille ja paperimassa lähti kokonaan pois. Aika hurjaa!







Lopuksi työt lakattiin vielä koululta löytyneellä lakalla. Niistä tuli hienoja! Mielikuvitus alkoi hyrrätä! Tätä tekniikkaahan voisi käyttää vaikka mihin!

Kokeilin muuten vielä iltapäivällä itsekin. Tutkin nettiä ja sain selville, että kuvien kiinnitykseen toimisi myös "Gloss Medium" akryyliväreille. Kollegalta sain selville, että veistoluokan maalikaapissa oli ihan vastaavaa tuotetta pullovärejä varten hankittuna, 5 litran astioissa. Käytin sitä pienen kuvan kiinnitykseen jätelaatikosta löytämälleni pienelle puunpalalle. Pari tuntia myöhemmin aine tuntui olevan jo kuivaa, joten kostutin paperin ja rullasin sen pois. Toimi hienosti! Kuvaa siitä en tullut vielä ottaneeksi. 


Oli taas hienoa nähdä, miten hienosti jokainen oli tarttunut toimeen ja tehnyt omanlaisensa työn!








sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Uusia Robboja!

Meillä oli torstaina luokassamme kaksi mukavaa naista, Kristina ja Amanda, esittelemässä meille uuden sukupolven  Robbo-robotteja. Minä muuten komeilen yrityksen nettisivuilla viime vuotisen luokkani kanssa. Sitä voisi tietty pitää suunsa kiinni kuvia otettaessa, mutta kuvasta välittyvä innostus on aitoa!




Mehän olimme siis mukana jo ensimmäisten Robbojen pilotoinnissa viime lukuvuonna ja nyt saimme muutamaksi kuukaudeksi luokkaan kymmenen uutta robottia. Nyt niihin tutustutaan taas ensin rauhassa. Huomasi selvästi, että osa aloitti koodaamisen roboteilla taas aika alkeista, mutta ne joita asia on kiinnostanut koko ajan, ottivat homman haltuunsa ihan saman tien.




Amanda hoiti esittelyn hienosti siihen nähden, että hän on vasta vähän aikaan sitten aloittanut asistenttina. Kristina täydensi tarvittavilta osin. Juttua helpotti toki se, että perusasiat olivat ihan samoja kuin ennenkin. Työpöytäni olisin toki voinut siivota ennen vieraiden tuloa, mutta eipä se näytä Kristinaa tässä haittaavan.


Aluksi asioita kerrattiin ja uusia juttuja esiteltiin valkokankaalla. Oppilaat keskittyivät hyvin. Osaa selvästi jännitti, muistaako sitä enää kesän jäljiltä, miten koodata robottia.


Koska nämä uudet laboratorit ja robotit otettiin nyt ensimmäistä kertaa käyttöön meidän tietokoneillamme (käytössä oli sekä pöytäkoneita että läppäreitä), piti niiden "aivot" asentaa ensin. Se vei ehkä pari minuuttia.




Sen jälkeen sovellus (joka oli asennettu tietokoneille jo etukäteen) löysikin ongelmitta usb-johdolla koneeseen liitetyn laitteen. Tämä ominaisuus toimi selvästi aiempaa paremmin. Ensimmäisen sukupolven laitteilla tämä vaihe oli joskus todella oikukas.



Sensoreihin oli tullut uutuutena led-valo. Nyt siis voisi koodata jonkinlaisen seuraamisjutun... Toisen robotin valosensori seuraisi toisen valoa. Hmm?



Koodaamisessa käytetään tuttua Scratch-ympäristöä, mutta Robbojen käyttö vaatii oman sovelluksen asennuksen. Se löytyy osoitteesta http://robbo.world/apps/.  Se on pääosin ihan samanlainen kuin perus-Scratchkin, mutta Robboja varten on omia juttuja.




Aluksi ei vielä pistetty robotteja liikkeelle, vaan kerrattiin asioita liikuttamalla tietokoneen ruudulla hahmoa. Olin minäkin aika ruosteessa, huomasin... Onneksi oppilaat olivat innolla mukana, vaikka opettaja ähkikin oman pöytänsä ääressä. Meillä oli mukana myös viidennen luokan opettaja, jotta hänenkin luokkansa pääsee kokeilemaan näitä jossain vaiheessa. Luokallani on vain kolme poikaa, joten kaikki neljä miespuolista osallistujaa hakeutuivat pian toistensa seuraan...



Kaikilla on nenän alla Robbon pedagogisesta oppaasta tulostettu tehtävänanto. 


Yksi oppilaistani on ihan tolkuttoman hyvä näissä koodausasioissa. Hänelle voi hyvällä omalla tunnolla ennustaa uraa ohjelmoinnissa. Joidenkin aivot vaan taipuvat näihin asioihin kivuttomammin kuin toisten.



Tämä sama poika muten koodasi iltapäivällä sellaisen jutun, jolla saa arvottua luokkamme oppilaista valinnan mukaan 2-6 hengen ryhmät. Minä katselin vieressä kirjaimellisesti suu auki...

Robbojen laatikotkin ovat paremmat kuin ennen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ne ovat kohta ympäri luokkaa, kun jollakulla on aina jokin koodausprojekti kesken. Mutta toistaiseksi ne ovat napakasti hyllyssä. Pienissä laatikoissa on ns. laboratorio, suurissa laatikoissa itse Robbo.




On mahtavaa, että olemme päässeet tällaisiin pilotteihin mukaan. Eipä sitä taitaisi olla varaa hankkia näitä muuten käyttöön ainakaan tällaisia määriä. Mutta olen kyllä ollut tyytyväinen, joten toivottavasti pystyn jatkossakin käyttämään näitä jollain tavalla opetuksessa!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kuka olen? ja muuta mukavaa

Syyskuu jo puolessa välissä! Nopeasti tuntuu kuluvan tämäkin kouluvuosi.

Ensinnäkin, nyt näytän, mitä niistä liima/suola-kuvistöistä tuli! Ihania, impressionismimaisia lehtitauluja!


Olen todella tyytyväinen tulokseen. Työt näkyvät pöytäni äärestä, kun katson oppilaisiin päin. Ilahduttavaa! Maalaukset näyttävät luokassa vielä paremmilta kuin kuvassa. 

Liima"nauhat" pitivät värit erillään, suola imi kuitenkin väriä juuri sopivasti ja luovuus kukki! Ja kaikki työt ovat keskenään eri näköisiä! Jokainen sai tehdä juuri itsensä näköisen työn!

Toinen mukava juttu viime päiviltä on "Kuka olen?" -kisa. Sain idean Facebookista ja toteutin saman tien luokassa. 

Aluksi jokainen sai taulukon, jossa kysyttiin erilaisia numerolla vastattavia asioita. Ikä, sisarusten lukumäärä, talon numero, kengän numero, lemmikkien määrä, syntymäkuukausi.

Seuraavaksi piti keksiä jokin matemaattinen yhtälö, jonka vastaus on aina kunkin rivin vastausnumero. Esimerkiksi jos syntymäkuukausi on marraskuu eli 11, voisi lasku olla vaikka 2x5+1. Laput palautettiin minulle.

Minä piirsin sitten Facebookista löytyneen mallin mukaan tuon pohjan ja kopioin värillisille papereille. Jäljensin oppilaiden papereista yhtälöt oikeisiin ruutuhin ja piirsin vielä "päähän" numeron tietääkseni kuka on kyseessä. Minä tein kirjoitustyön sen vuoksi, ettei käsiala paljastaisi ketään...


Oppilaat saivat sitten paperit, joissa oli numeroituja rivejä luokan oppilasmäärän mukaan. He viettivät sitten hyvän tovin selvitellesssään, kuka on kukin. Moni sen sai selville jo siinä saman tunnin lopussa. 



Kirjoitin muuten aiemmin tänään "emoblogiin" jutun mainiosta Saarella-pelistä. Sen voi lukea täältä

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Uskonto

Kuten olen todennut, koulusyksy käynnistyi kunnolla vasta kolmannella kouluviikolla. Ensimmäisellä olimme evakossa ilman kirjoja ja toisen vietimme leirikoulussa. Olimme siis jo kolmannen kouluviikon perjantaissa, kun meillä oli ensimmäinen uskonnon tunti. Tunti on paikallaan lukujärjestyksessä, sillä yksi oppilaani ei osallistu uskonnonopetukseen ja hänen pitää tietää, milloin saa jäädä kotiin! Uskonto on siis ainoa ns. reaaliaine, mitä opetan koko lukuvuoden joka viikko. Historia, yhteiskuntaoppi, biologia-maantiede ja fysiikka-kemia ovat jaksotettuja, vain yhtä niistä kerrallaan.

Selailin silloin kolmannella viikolla käytössämme olevaa uskonnon kirjaa ja huokailin. Opetin juuri edellisenä kouluvuonna sen kirjan avulla edellisenkin kuutosen uskonnon. Minulla oli silloin suuri yhdysluokka ja olin kroonisen väsynyt. Sen vuoksi uskonnon tunneilla tuntui usein, että sekä minä että oppilaat turhauduimme. Kirja ei tarjonnut tarpeeksi sisältöjä, enkä minä jaksanut miettiä asiaa tarpeeksi.

Nyt päädyin siihen, että otin sisällöt suoraan opetussuunnitelmasta. Tein eri tavoitteista kustakin oppitunnin Edisoniin ja jaoin ne oppilailleni siellä.



Omakin luovuus lähti kukkimaan kirjoittaessani otsikoita. Aion kuitenkin haastaa oppilaani miettimään itse, miten saavutamme tavoitteet. Ensimmäisen tavan kuitenkin päätin minä. Aiheena oli "Kristinuskon keskeiset käsitteet, symbolit ja oppi". Jaoin oppilaat mielekkäisiin kahden-kolmen hengen ryhmiin, annoin aiheen ja lähetin etsimään tietoa. Kaikki päätyivät tekemään PowerPointia OneDrivessa ja yksi porukka ennätti jo palauttaa tuotoksena Edisonin kurssille. Tämä olikin hyvä keino kerrata sitäkin toimenpidettä.

Ajatus on, että kukin ryhmä pitää muille esitelmän saamastaan aiheesta. He myös tekevät siitä jonkinlaisen testin muille.

Katsotaan nyt sitten, miten tämä onnistuu. Luulisin, että teemme aika paljon erilaisia elokuvia, animaatioita, GreenScreenillä jotain, MorfoBoothilla myös. Jännittävää!

Lukujärjestyspohdintaa ja kuvataidetta

Tajusin juuri, etten ole kirjoittanyt pitkään aikaan tänne mitään! Niin se arki imaisee mukaansa! Luokan kanssa on kouluvuosi alkanut hyvin, mutta koulurakennuksen remontin vuoksi aikaa on mennyt vielä kaikenlaiseen järjestelemiseen. Onneksi oppilaat ovat tuttuja ja luokkakoko tänä vuonna pieni!

Pohdiskelin kovasti lukuvuoden alkaessa lukujärjestystä. Nyt vaikuttaa siltä, että suunnitelmani ovat ihan onnistuneet. Ainoastaan matikka mietityttää. Siinä on toki kolme neljästä viikkotunnista merkitty lukujärjestykseen ja useimmat ennättävät tehdä niiden aikana viikkotavoitteet hyvin. Ne ovat siis sellaisia suht' perinteisiä, opettajajohtoisia tunteja, joiden aikana heijastan valkokankaalle samat tehtävät, mitä valtaosa oppilaista tekee (etenemme siis niillä tunneilla hitaimpien tahtiin) ja käymme tehtäviä aktiivisesti keskutellen läpi. Nopeat ja osaavammat etenevät niillä tunneilla matikassa omaan tahtiinsa ja tarkistavat tehtävät itse. Nyt olen kyllä sitten huomannut, että keskiviikkona, kun on se kolmas "korvamerkitty" matikka, osalla jää vielä viikkotavoite vajaaksi. Torstaina pitäisi sitten X-tunnilla tehdä loppuja juttuja, mutta ainakin nyt vielä matikassa jo tavoitteessaan olevien kavereiden muut touhut olleet turhan kiinnostavia. Vähän tuntuu käyvän niin, ettei minulta pyydetäkään sitten apua, vaan luvataan tehdä loput jutut kotona. Ja ne ovat sitten olleet vähän niin ja näin tehtynä seuraavalla viikolla.

Olen vähän hämmentynyt sen kanssa, että jos en vaadi kaikkia tekemään kaikkia matikantehtäviä, riittääkö esimerkiksi seiskan tasoon se, että tekee niitä aukeaman ensimmäisen sivun mekaanisia tehtäviä ja jättää toisen sivun soveltavat kokonaan pois? Eli tällä tavalla ei voisi saadakaan kuin "tyydyttävän" tason, mutta ehkä sitten ymmärtäisi ne tehtävät syvemmin. Kun osalla on kuitenkin haasteita ihan perusjutuissakin. Jaa-a. Yli kaksikymmentä vuotta opettajana ja näin sitä vain pohtii tällaisia...

Kielet, englanti ja ruotsi, ovat myös omilla paikoillaan. Niistä tulee kuitenkin paljon läksyä ja oppilaita pitää ryhdissä se, että tietää, milloin seuraava tunti on. Ja kielten tunneilla ollaan kuitenkin paljon äänessä interaktiivisesti. Se olisi haastavaa, jos jokainen tekisi juttuja milloin haluaa. Sinänsä näistäkin tulleita läksyjä saa tehdä X-tunneilla. Olen myös huomannut oppilaiden kuulustelevan toisiltaan sanoja ja fraaseja.

Vain yksi reaaliaine kerrallaan toimii mainiosti. Meillä on nyt monta tuntia viikossa yhteiskuntaoppia ja aikaa myös keskutelulle. Luokalla on syyskuun lopussa myös Yrityskylävierailu. Siihen liittyvien aineistojen läpikäyminen istuu  suoraan yhteiskuntaoppiin.

Oppilailla on täysi työ matikan ja kahden kielen kanssa, joten tämä on toimiva ratkaisu. Toki en voi olla miettimättä sitä, teenkö heille karhunpalveluksen yläkoulua ajatellen.

Kuvataide on aina ollut lähellä sydäntäni, niin tänäkin vuonna. Hassua on se, että opetan viitosille kuvaamataitoa jo toista vuotta. Annoin heille siis jo numeroarvioinnin tästä aineesta viime lukuvuonna, Nyt sitten en. Kuutoset taas saavat sitten keväällä sen numeronsa. Olen perustanut muuten oppilaille Edison-oppimisympäristöön omat kansiot, johon kokoamme heidän tekemistään töistä otettuja kuvia. Jokainen pääsee katsomaan vain omat kuvansa. Kutsuin tosin oppilaiden kansioihin myös heidän huoltajansa ja olen saanut heiltä siitä hyvää palautetta. Toivottavasti monessa kodissa jutellaan teoksista ja oppilaat oppivat sitäkin kautta ilmaisemaan itseään.

Aloitimme muuten kuutosten kanssa aika jännän kuvistyön perjantaina.

Ensin haimme pihalta maahan pudonneita lehtiä. Sitten piti piirtää lehden ääriviivojen mukaan kuvio paperille liimalla. Liimapulloja oli vain kaksi, joten suurin osa oli tietokoneilla ja läppäreillä tekemässä paritöitään (näistä lisää myöhemmin).


 Lehtiä piti piirtää muutama, vähän sikin sokin. Lopussa mallilehteä piti pitää toisella kädellä "ilmassa", paperi kun alkoi olla jo aika liimainen. Mutta ei sillä niin ollut väliä...


Liiman päälle ripoltiin suolaa. Sitten paperit laitettiin kuivumaan telineeseen.


En muistanut ottaa kuvia seuraavista vaiheista, joten joudutte odottamaan seuraavaa bloggausta! Mitä kuvistöille tehdäänkään seuraavaksi?





sunnuntai 21. elokuuta 2016

Aamulla leirikouluun

Lähden aamulla kuutosteni kanssa leirikouluun Kisakeskukseen Fiskarsiin. Tuntuu hyvältä saada viettää aikaa pelkän tämän luokan kanssa. Hehän olivat kaksi kouluvuotta osana suurta yhdysluokkaa. Mukaan lähtee kaksi oikein mukavaa huoltajaakin, joten minun ei tarvitse olla ihan joka hetki skarppina. Ennätän siis varmasti jutella oppilaitten kanssa ja voimme puhua myös kouluvuoden jatkosta uuden opetussuunnitelman alla.

Perjantaina pääsimme koululla jo vastaremontoituun luokkaamme purkamaan muuttolaatikoita. Oppilaiden erot näkyivät. Osa teki oma-aloitteisesti hommia, osa purki laatikoita pyydettäessä ja osa istui ihan tyytyväisenä antaen muiden rehkiä. Vaatii tietoista päätöstä olla arvottamatta oppilaita tämän perusteella. Niin helposti sitä olisi tyytyväinen ahkeriin tekijöihin ja ärtyisi leppoisammin tilanteeseen suhtautuviin. Totta kai kehuin ja kiitin kaikkia oppilaita ja olimme yhdessä tyytyväisiä siihen, että luokka odottaa meitä leirikoulun jälkeen heti käyttökelpoisena. Kaappeja on vielä järjesteltävä paljon, mutta ainakin muuttolaatikot saatiin pois ja luokan lattia saadaan pestyä kunnolla poissaolomme aikana.

Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että saan opettaa tänä lukuvuonna näin pientä ryhmää. Tilanne on todella herkullinen sitä ajatellen, että nyt pitäisi oppia käyttämään uusia menetelmiä opettamisessa ja oppimisessa.

torstai 18. elokuuta 2016

Lukujärjestyksestä

Mietin kovasti luokan lukujärjestystä laatiessani miten voisin varmistaa oppimista tukevan aikataulutuksen. Minulla heräsi ajatus opettaa osa oppiaineista kurssimuotoisesti. En ole ollenkaan varma, oliko tämä nyt sitten paras mahdollinen ratkaisu, mutta tähän päädyin:

Englannin ja ruotsin tunnit on merkitty lukujärjestykseen. Toki, koska minä opetan molempia, voimme tehdä niihin liittyviä juttuja ihan milloin vain.

Kaksi äidinkielen tuntia on merkitty myös paikoilleen. Toinen on viikon ensimmäinen tunti maanantaina. Silloin käymme läpi viikon asioita ja jokainen suunnittelee viikkonsa. Toisella äidinkielen tunnilla käydään usein läpi kielioppiasioita tms.

Yhdellä maanantain tunnilla kaikilla on matematiikkaa. Taitavimmat ovat ehkä tehneet jo kaikki jakson asiat, mutta he toimivat silloin tarvittaessa vaikka tukena muille. Siinä käydään joka tapauksessa yhdessä läpi sellaisia matematiikassa olevia juttuja, joiden parissa suurin osa työskentelee.  Siinä voi myös tehdä erilaisia välitestejä tms. Myös kaksi muuta viikon tuntia on merkitty matematiikaksi, mutta niissä on myös X, joka tarkoittaa siis sitä, että niillä isompikin porukka saa tarvittaessa opetusta matematiikassa, mutta oppilas voi myös tehdä muuta, oman valintansa mukaan.

Musiikintunti on myös merkitty lukujärjestykseen, jotta se tulee pidettyä kunnolla ja jotta oppilaat tietävät milloin ottaa esimerkiksi nokkahuilut mukaan kouluun.

Yksi oppilaani ei osallistu uskonnon opetukseen, joten sekin löytyy omalta paikaltaan lukujärjestyksessä.

Liikuntaa ja käsitöitä opettavat muut opettajat, joten nekin löytyvät lukujärjestyksestä kiinteiltä paikoilta.

Kuvataidetta on kuutosilla vain yksi viikkotunti, samoin valinnaisainetta. Päädyimme siihen, että parittomien viikkojen perjantaisin on valinnaisainetta tuplatunti. Ja joka toinen viikko samalla paikalla on kuvataidetta. Näin molemmat aineet saavat kunnolla aikaa. Minä opetan muuten valinnaisaineena kotitaloutta. Jännittävää sekin!

Maanantaisin ja tiistaisin on yksi tunti, joka on merkitty "jakson reaaliaineeksi". Päädyin suunnitellessani siihen, että yhteiskuntaoppi, historia, fysiikka-kemia ja biologia-maantieto opetetaan jaksoissa, vain yhtä niistä kerrallaan.

Yhteiskuntaopilla mennään syyslomaan saakka. Se valikoitui ensimmäiseksi reaaliaineeksi, sillä menemme vierailulle yrityskylään syyskuun lopussa. Yrityskylä-materiaalit sopivat suoraan yhteiskuntaoppiin, joten tämä järjestys on hyvin mielekäs.

Historian parissa työskennellään seuraavaksi aina helmikuun alkuun. Sitä olisi kaksi viikkotuntia, joten se saa paljon aikaa lukuvuodesta. Fysiikka-kemiaa opiskellaan maaliskuun loppuun ja biologia-maantietoa loppukevät.

Tällä tavalla muokatussa lukujärjestyksessä on vielä kuusi ns. x-tuntia, joiden sisällön oppilas voi suunnitella tarpeensa mukaan. Osa oppilaista kaipasi keväällä selvästi enemmän lukujärjestykseen kiinteästi merkittyjä tunteja. Suurinta osaa palveli suuri vapaus valita, mitä milloinkin tekee. Toivon tämänlaisen lukujärjestyksen palvelevan molempia laitoja.

Tohinaa!

Huh, aika haipakkaa on ollut! Koulumme "ylätalo" on ollut remontissa viime huhtikuusta alkaen. Olin siis loppukevään evakossa 5.-6. -yhdysluokkani kanssa liikuntasalissa. Tämän syksyn aluksi jouduimme siirtymään kuutosten kanssa "alatalon" vapaana olevaan pieneen luokkaan, sillä uusi yhdysluokka opettajineen tarvitsi suuren tilan. Kannoimme siis tavaraa talojen välillä heti ensimmäisenä päivänä.

Nyt sitten remontin valmistuminen onkin edennyt pikavauhtia ja jo tänään kolmantena koulupäivänä pääsimmekin, onneksi muuttomiesten avulla, siirtämään tavaroita ja huonekaluja takaisin omaan luokkaamme. Hikinen päivä!

Lähden luokkani kanssa leirikouluun heti ensi maanantaina ja palaamme takaisin torstai-iltana. Näistä remonttisotkuista ja leirikoulusta johtuen minulla on vahvasti sellainen olo, että syyslukukausi alkaa kunnolla kolmannella kouluviikolla. Mutta ei voi vähätellä yhtään näiden kahden ensimmäisen viikon merkitystä. Leirikoulu tulee toivottavasti olemaan ikimuistoinen ja tätä joukkoa yhteen hitsaava kokemus. Tämän viikon haasteet ovat tuoneet vanhvasti esiin sen, että oppilaani ovat koulun vanhimpia, heihin voi luottaa ja että he tulevat keskenään hyvin toimeen.

Oppilaat eivät tänään kantaneet mitään, mutta minun oli pakko olla merkitsemässä tavaroita ja ohjaamassa muuttoliikettä rakennusten välillä. Tiedonkulku oli kärsinyt jossain kohtaa, eikä meillä ollut vielä eilen tietoa tänään saapuvista muuttomiehistä... Onneksi he olivat viimeisen päälle mukavia miehiä ja päivä sujui mainiosti. Oppilaani olivat kyllä osan päivästä itsekseen, mutta siitä ei seurannut mitään ongelmia. Ja olihan heti seinien takana muiden luokkien opettajat.

Osa luokkani tarvitsemista monivuotisista kirjoista on vielä ollut vielä konteissa, joten olemme käynnistelleet oppiaineita vielä todella maltillisesti. Ruotsi on uusi oppiaine, joten sen kirjat meillä on ollut käytettävissä. Sähköiset materiaalit siihen ovat hyvät ja meillä on ollut hauskaa ensimmäisten fraasien harjoittelussa. Olen innoissani tästä haasteesta opettajana.

Matematiikkaa on myös aloiteltu, vihkot sentään löytyivät.

Eilen innostuimme muuten jumppaamaan läpi sen 7 minuutin liikuntahaasteen, mistä nyt on kohistu. Laitoin puhelimeni dokumenttikameran päälle, josta se heijastui valkokankaalle kaikkien nähtäväksi. Oli hauskaa seurata, miten oppilaani innostuivat liikkumaan, vaikka tila oli todella ahdas. Ehkä tästä tehdään tapa?




tiistai 9. elokuuta 2016

Koulu alkaa ensi viikolla

Muutama päivä lomaa jäljellä. Jatkan tuttujen oppilaiden kanssa jo kolmatta vuotta, joten se helpottaa kouluvuoden aloittamista. Suurin muutos on se, että nyt opetan vain yhtä luokka-astetta, kuutosia. Kaksi edellistä vuotta minulla oli suuri yhdysluokka. Teoriassa siis pitäisi olla helpompaa...


Olen pitkin  kesää bongannut kaikenlaisia ideoita kouluvuotta ajatellen ja antanut itselleni luvan innostuakin niistä kesken loman. Nyt aloituksen lähestyessä onkin vähän paniikinomainen olo. Nyt pitää oikeasti alkaa tehdä työtä eri tavalla kuin ennen, uuden opsin myötä.


No, olenhan minä jo toteuttanut opetusta uuden opetussuunnitelman hengessä monissa asioissa. Ja tärkeää on muistaa se, että suunnitelmia tehdään nimenomaan yhdessä oppilaiden kanssa.


Yhdysluokassa oli ystävyyssuhteita luokkarajan yli. Lisäksi olen kuullut, että yksi oppilaani onkin muuttanut kesän aikana pois. Syksyn aloitusta leimaa siis varmaankin uudelleen ryhmäytyminen. Vaihdetaan kuulumisia, sovitaan pelisäännöistä ja kunnioitetaan myös muiden surua ja ikävää.


Facebookin Alakoulun aarreaitta -ryhmän keskustelusta löysin ideoita. Siellä on pitkä ketju, jossa opettajat ajatuksiaan 5.-6. -luokan ensimmäisten päivien sisällöiksi. Olen aiemminkin lukenut vaikuttuneena Open ideat -blogia ja sieltä bongasin nytkin kivoja juttuja. Ajattelin toteuttaa tuon QR-koodin  taakse laitettavan kesätarinan. En ole vielä varma, mihin liimaamme koodit. Open ideat -blogin kirjoittajan luokassa oli tehty aurinkolasilliset kasvot. Koodi liimattiin aurinkolasien toiseen linssiin. Me olemme jo tehneet vastaavan kuvistyön, eli keksin siihen jotain muuta.


Tein äsken pienen ohjevideon siitä, miten toivon oppilaiden luovan koodit koulussa, tietokoneella tai läppäreillä.



Kun kaikki ovat sitten kirjoittaneet jotain kesästään ja luoneet koodin, joka on talletettu samaan kansioon verkkoasemaan, minä tulostan ne. Ja sitten ne tosiaan liimataan johonkin kiinni.

Luokkakaverit lukevat sitten toistensa tekstejä availlen koodeja iPadeilla tai kännyköillään. Tarkoitus on koettaa muistaa jutut.

Minä teen sitten koodien takaa löytyvistä asioista kyselyn Kahoot'illa, aivan kuten Open ideat -blogissa kerrotaan. Saa nähdä, miten hyvin oppilaat pystyvät palauttamaan mieleensä toistensa kesäloman tapahtumat.

Toisella kouluviikolla menemmekin heti leirikouluun. Se onkin sitten oma tarinansa...

lauantai 28. toukokuuta 2016

Uuden opetussuunnitelman jutut haltuun

Tässä on vielä viikko tätä lukuvuotta jäljellä. Olen ollut nyt alakoulun päättävän kuudennen luokan opettaja viisi vuotta. Eroahdistusta taitaa olla liikkeellä. Aina ei voi välttyä tekemästä tätä työtä tunteella, mutta toisaalta uskon vahvasti, että se on myös vahvuuteni opettajana.


Minulle on aina ollut tyypillistä saada energiapuuskia, kun henkisesti on haastavaa. Kun meiltä aikoinaan palasi kotimaahansa käytännössä omaksi tyttäreksemme kasvanut vaihto-oppilas, hänen huoneensa maalattiin ja sisustettiin uudelleen samana päivänä. Monesta tämä saattaa kuulostaa kylmältä, ikään kuin hänet siivottiin heti pois. Tästä ei kuitenkaan ole yhtään kyse, vaan siirtyminen käytännön tasolla kohti tulevaisuutta helpottaa ikävää ja tavallaan tekee jatkosta yksinkertaisempaa.  Myös omien, jo aikuistuneiden, tyttärieni muuton jälkeen heiltä vapautuneet isot makuuhuoneet on saman tien remontoitu pikkuveljille. Pieniin makkareihin on taas sisustettu sievät vierailuhuoneet kotona käyville tyttärille.


Ehkä tästä on omalta osaltaan myös siinä, että tuleva lukuvuosi on jo vahvasti ajatuksissani. Aion kyllä päättäväisesti pitää kouluvapaata kesällä, vaikka aivojen irrottaminen luovasta työstä onkin vaikeaa.


Olen perusluonteeltani aika laiska. Pidän projekteista ja deadlineista, mutta tavallinen arki on haastavaa. Olen oppinut itsestäni myös sen, että stressaannun helposti, jos en kunnolla hahmota kokonaisuutta. Tästä syystä käytin jo nyt toukokuussa muutaman tunnin siihen, että kopioin kaikki kuudennen luokan opettamiseen liittyvät jutut Mäntsälän opetussuunnitelmasta. Täällä on tehty hienoa työtä uuden opetussuunnitelman parissa. Nyt sitä sitten lähdetään noudattamaan. Minullahan on myös ensi lukuvuonna kuudes luokka. Nyt olen opettanut yhdysluokkaa 5.-6.


Pointti on se, että kun kaivoin eri oppiaineiden sisällöt, tavoitteet ja arviointikriteerit esiin, kopioin ja liitin luokkani Peda.net-sivulle, muodostui itselleni samalla kunnon mielikuva kaikesta. Pistän linkin myös huoltajille vielä nyt keväällä, jos vaikka joku haluaa tutustua asioihin jo nyt.


Seuraavaksi mietin, miten lähdemme oppilaiden kanssa syksyllä ideoimaan sitä, miten tavoitteet saavutetaan. Missä asioissa etenemme perinteisesti kirjan kanssa? Mitkä ovat niitä juttuja, joissa kaikki tekevät ihan omia asioitaan? Miten arviointi?  Peda.net-sivustakin pitäisi tehdä kivemman näköinen. Oppilaat kuvittamaan!


Onhan tässä paljon mietittävää, mutta minulla on suuri luotto oppilaisiini. He ovat fiksua porukkaa ja jo nyt monen silmiin on syttynyt innostus, kun olen puhunut syksystä.



tiistai 24. toukokuuta 2016

Loppupäivien suunnittelua

Tekaisin tänään ihan vaan Excelillä sekä viitosille että kuutosilleni yhden A4:n kokoiset loppukevään päivien taulukot. Niissä lukee nurkassa, onko kyseessä koko yhdysluokan tunti vai onko jommallekummalla kummalla luokalla lukujärjestyksessä oma tunti. Muiden opettajien opettamat tunnit ovat paikallaan.

Kävin sitten erikseen kummankin luokka-asteen kanssa loppupäivät. Heille jäi tuntitolkulla tilaa omalle suunnittelulle. Kuutosten kanssa totesimme, että vielä pitää kuvata loppuun ja editoida ensi viikon keskiviikkona loppushowssa esitettävä elokuva. Samoin on harjoiteltava loput siellä esitettävät ohjelmat. Kummioppilaille tehdään kortti, samoin opettajille ja muulle henkilökunnalle. Koko koululla on lisäksi nyt loppuviikolla monialainen oppimiskokonaisuus aiheenaan eläimet. Kuutoset tekevät siihen liittyen eri eläimistä valitsemiaan tuotoksia, mutta heidän osaltaan sen annetaan suosiolla jäädä vähän vähemmän kunnianhimoiseksi jutuksi tällä kertaa. 

Ensi viikolla kuutosella on myös loppukahvit henkilökunnan kanssa. Oppilaat sijoittivat yhdessä suunnitellen nuo loput jutut lukujärjestyksiinsä hienosti. Minua informoitiin tilatarpeistä yms. 


Viimeisenä torstaina kuutoset muuten ilmoittivat tarvitsevansa kaksi tuntia ilman minua... Mitähän heillä on mielessä?

Viitosille on paljon rennompaa, koska heillä ei vielä ole koulun jättävien velvotteita. Eläinprojektiin panostetaan paljon enemmän. Joku päätti kirjoittaa Siili-aiheisen tarinan Storybird-sovelluksella. Paperinukkeanimaatio on tulossa tiikeristä. Viitoset myös sijoittivat thöjärjestykseensä yhteistuumin monta ikuisuuspallo-tuokiota liikuntasalin vielä käytössä olevaan puoliskoon. Mehän olemme koko luokka remonttievakossa täällä toisella puolella.



Suunnitelmat käydään nyt joka aamu läpi ja päivitetään tarvittaessa. Joskus tehdään yhdessä jotain, mutta tietokoneiden vähyydestä johtuen niillä joudutaan vuorottelevat, eli silloin täytyy työllistyä muuten.





tiistai 17. toukokuuta 2016

Ilmiöpohjainen oppiminen

Yksilölliset oppimismenetelmät ja ilmiöpohjainen oppiminen tuntuvat liittyvän toisiinsa, ainakin uuden opetussuunnitelman mielestä.  Mistä siis on kyse?

Wikipedia määrittelee ilmiöpohjaisen oppimisen seuraavasti:

"Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi (dekontekstualisointi). Ilmiöpohjaisuus on vuonna 2008 noussut termi, joka tarkoittaa pitkälti samaa kuin horisontaalinen eheyttäminen 1980-luvulta alkaen.
Ilmiöpohjaisessa oppimisessa edetään tyypillisesti ongelmalähtöisen oppimisen menetelmän seitsemän askeleen mukaisesti. Nämä askeleet ovat:
  1. käsitteiden selventäminen
  2. ongelman määrittäminen
  3. aivoriihi
  4. ongelman analysointi
  5. oppimistavoitteiden muodostaminen
  6. itseopiskelu
  7. purku ja arviointi"

Heti perään Wikipedian sivulla todetaan näin:

"Teoria- ja tutkimustietoa ilmiöpohjaiseen opetukseen on niukasti saatavilla, onhan kyseessä lähinnä opetuksen organisoimisen tapa, jonka sisällä sovelletaan erilaisia tutkimusperustaisia pedagogisia malleja. Ainepedagogit pitävät kyseenalaisena sitä, että opettajat joutuvat opettamaan asioita, joihin heillä ei ole pätevyyttä."

Jaahas. Särähti korvaan tuo viimeinen virke...

Aki Luostarinen kirjoitti jo vuonna 2012 tekstin ilmiöpohjaisesta oppimisesta.

Youtubesta löysin hänen videonsa samasta aiheesta:



Jo kuulostaa paremmalta! Uteliaisuus on mahtava juttu! Ja nyt löysinkin jo tieni Ilmiöpohjainen oppiminen ja opetus -sivustolle. Sieltä löytyy näköjään paljon ideoita ja kokemuksia ilmiöihin opetuksessa. Aivan varmasti vietän aikaa tuolla!

Tämähän on iso juttu. Materiaalia tulee vastaan netistä vaikka kuinka. Youtubesta löytyi Virpi Pietikäisen kokoama soittolista ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Kannattaa katsoa!





Youtubessa on myös Anne Rongaksen kokoama lista:



Jatkoin surffailua. Nyt löytyi Ilmiöopas.

Siellä lukee näin:

"Tälle sivustolle kirjoitettiin syyslukukaudella 2013 ilmiöopas, joka esittelee jo toteutettuja aktiivisen oppimisen ja oppiaineita integroivan opetuksen toteutuksia. Samalla myös jäsennettiin ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttamiseen liittyviä asioita eri näkökulmista."

Eli on materiaalia saatavissa vaikka kuinka paljon. Löydänpä nämä nyt itsekin helposti jatkossa... 

Viikkotavoitteet käytössä jo nyt!

Otin vähitellen viime syksynä ja kunnolla nyt kevätlukukaudella käyttöön viikkotavoitteet viitos-kuutosillani. Eli olenhan minä jo ottanut askelia kohti yksilöllisiä oppimismenetelmiä, tajusin tässä tänään. Tosin viikkotavoitteet ovat tänä lukuvuonna olleet kaikessa karuudessaan vain oppikirjojen kappaleiden numeroita tai sivuja sekä työkirjan sivujen numeroita.

Mutta jo nyt olen huomannut, kuinka oppilaat ovat motivoituneet ja kuinka erilaisia oppijoita he ovat. Toki nyt ollaan jo niin loppukeväässä, ettei oppikirjoissa ole enää juurikaan mitään tekemistä jäljellä. Kirjasinkin viimeisten neljän viikon tavoitteet yhdelle A4:lle. Yleensä oppilaat ovat saaneet kahden seuraavan viikon tavoitteet kaksipuolisella paperilla. Tosin olen tehnyt näitä nyt aina sitä mukaa ja joskus olen saanut nippa nappa tiistaiaamuksi loppuviikon tavoitteet jakoon...

Olen tehnyt viikkotavoitteet Excelillä. Niissä on aina ruutu kunkin tavoitteen vieressä. Suurin osa oppilaista rastittaa suoritetun tehtävän. Osa käyttää värejä ja vaikka mitä koodeja. Osa ei oikein saa aikaiseksi pitää kirjaa tekemisistään.

Mielenkiintoista on ollut todeta, kuinka oppilaat ovat oppineet paljon itsestään oppijoina. Osa tekee heti alkuviikosta heille haastavat tai työläät jutut. Osan kanssa kuluu perjantai täydessä työntouhussa. Aina joskus joku tulee tiistaina kouluun ja kertoo, että viikkotavoitteet ovat paketissa.

Käyn aina maanantaisin läpi alkavan viikon erityispiirteet, jotta oppilaat saavat suunniteltua työskentelyänsä. Muistutan kokeista, teemapäivistä, vierailuista yms. Samoin korostan aina, jos olen laittanut johonkin oppiaineeseen pienemmät tavoitteet, koska toisessa oppiaineessa on sillä viikolla paljon urakoitavaa.

Mitään välitestejä en ole käyttänyt. Olisi ehdottoman hyödyllistä, jos oppilailla olisi aina isojen kokeiden välillä mahdollisuus testata osaamistaan. Tässä olisi varmasti hyötyä erilaisista sähköisistä kokeista, jotka tarkistavat itse itsensä.

Samoin harkitsen sitä, että laitan syksyllä tavoiteruudukon kaikille näkyviin luokan seinälle. Se voisi toimia kannustimena niille, joilta itsesäätely ei suju niin mallikkaasti. Samoin voisin kuvitella, että edistyneemmät oppilaat hakeutuisivat auttamaan jäljessä olevia luokkatovereitaan.

Tämä työtapa muuten helpottaa kovasti yhdysluokkaopetusta. Oppilaat tietävät, että pystyn auttamaan heitä paremmin niillä tunneilla, kun vain jompikumpi luokka on paikalla. Ns. suurryhmän tunneilla kaikki oppilaat tekevät valitsemiaan viikkotavoitteita, jolloin on mahdollista vaikka vaihtaa oppiainetta kesken tunnin. Minä pystyn auttamaan heikkoja vieressä istuen, kun valtaosa porukasta tekee sellaista, mitä osaa ja jaksaa sillä hetkellä tehdä. -Mitä mä nyt teen, kun sain jo tämän valmiiksi? -tyyppisiä kysymyksiä ei meillä kuulu. Viikkotavoitteista jotain muuta!

Matematiikassa meillä on 3-4 kunnon opetustuokiota kummallakin luokalla viikon aikana. Kaikkein taitavimmat tekevät niidenkin aikana jo muita juttuja, mutta suurin osa luokasta seuraa tarkasti, kun selitän asioita sähköisten materiaalien avulla. Olen myös kerännyt meillä käytössä olevaan Edison-oppimisympäristöön luomalleni matikan kurssille paljon opetusvideoita, joita oppilas voi käydä katsomassa halutessaan. Oppilaat tarkistavat itse tehtävänsä ja minä teen pistotarkistuksia.

Yritän saada syksyllä kunnolla käyttöön monipuolisen matematiikan kokonaisuuden. Matikkaguru, ehkä Lasku-Lassi, Sumdog, opetusvideot (joko valmiit tai itse tehdyt), monivuotinen oppikirja ja vihko. Ja kaikenlaisia välitestejä, sekä paperilla että koneilla.

Äidinkielessä on yleensä yhden kunnon opetustuokion aikana käyty läpi kielioppiasioita. Syksyllä toivon voivani luoda yhdessä oppilaiden kanssa monipuolisen suunnitelman siitä, miten otamme ops:n haltuun tältä osin.

Reaaliaineissa on tyypillisesti loppuviikon aikana käyty kappaleet läpi keskustellen ja samalla tehtäviä yhdessä tarkistaen. Oppilaat ovat siis lukeneet itse kirjan kappaleet jo aiemmin ja niistä jutellaan sitten yhdessä. Joskus olen lukenut kappaleita ääneenkin oppilaille. Nyt keväällä kaikki oppilaat ovat tehneet sovituista biologia-maantiedon kirjan kappaleista PowerPoint-esitykset ja esittäneet ne luokkatovereilleen. Arvioin ne kunnolla palautetta antaen ja annan niille kokonaisarvioinnissa kokeen arvon.

No mitä nopeat oppilaat sitten tekevät koulussa loppuviikolla? Vaikka mitä! Moni tekee vapaaehtoisia lisätöitä reaaliaineiden jutuista. PowerPointeja, iMovie-elokuvia, animaatioita jne. Muutamat haluavat koodata aina kun ehtivät. Osa istuu koneen ääressä ja katsoo Edisonista opetusvideoita. Jos luokassa on joku kysynyt jotain, mihin en osaa vastata (näin käy aika usein...), saattaa joku oppilas etsiä vastausta netistä. Pulpettikirjoja luetaan, moni piirtää. Joskus joku ottaa torkut sohvalla, ihan luvan kanssa. Kaikenlaisia projekteja tuntuu olevan koko ajan tekeillä.

Sohvasta tuli mieleen se, että viikkotavoitteiden myötä meillä on aika harvoin tilanteita, joissa kaikki istuvat pulpetin ääressä yhtä aikaa. Yleensä aina jotkut ovat tietokoneiden ääressä. Moni lukee jossain nurkassa tyynyn kanssa kirjan tekstejä tai romaania. Jotain videoita saatetaan rakennella käytävällä. Yleensä kehoitan tekemään kirjoitushommat pöydän ääressä, mutta ei se ole kaikille paras paikka. Levoton käytös aiheuttaa siirron oman pulpetin ääreen, mutta ei siihen usein jouduta turvautumaan.

Kuvaamataitoa meillä on aina perjantaisin, lukujärjestykseen sidottuna. Samoin muiden opettajien englannin-, liikunnan ja käsitöiden tunnit ovat vakiopaikoilla. Muuten elämme vähän tilanteen mukaan. Hankalat jutut käsitellään yhdessä silloin, kun sille on tarvetta. Joskun pidetään ihan vaan hauskaa, kun kaikki ovat saavuttaneet tavoitteet.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Yksilöllinen oppiminen - Mitä se on?

Olen ollut luokanopettajana nyt parikymmentä vuotta. Aloitin työni keväällä 1995 äitiysloman sijaisena ja vuotta myöhemmin sain viran Mäntsälästä. Täällä olen edelleen.

Olen ollut monessa mielessä innokas kokeilemaan uutta näiden vuosien aikana. Toisaalta toki näin monen vuoden jälkeen olen jo vähän urautunutkin, ainakin jossain asioissa. Kyllä tämän uuden opetussuunnitelman myötä joudun oikeasti ravistelemaan itseäni ja pakottautumaan omaksumaan uutta.

Päädyin heti tuon äskeisen blogitekstini jälkeen googlailemaan lisää tietoa yksilöllisestä oppimisesta. Onneksi siitä on jo saatavilla tietoa. Näin me tässä vaiheessa liikkeelle pakottautuvat opettajat pääsemme vähän helpommalla, kiitos aktiivisten kollegoittemme.

Pekka Peura on tunnettu ja tunnustettu guru tällä alalla. Maot:n sivuilla on kirjoituksia hänen kehittämistään menetelmistä. Myös Eduhakkareilta löytyy tekstiä. Tässä Pekka puhuu itse Campus Seminarin videolla:




Martti Hellstörm pohti Peuran menetelmiä omassa blogissaan syyskuussa 2015. Kannattaa lukea!

Tässä Pekka Peura esittelee Polku-verkkopalvelua:



Yläkouluun ja lukioon suunnattuja materiaaleja käsittääkseni.


Matleena Laakso kertoo Ilmiöpohjaisesta ja yksilöllisestä oppimisesta tällä videolla:




Timo Ilomäki on kerännyt Storify-palveluun Yksilöllinen oppiminen -Facebook-ryhmän linkkejä kootusti aikajärjestyksessä, teemoittain yhteen. Eli siis näistä asioista keskustellaan ahkerasti Facebookissakin.


Tilanne toukokuussa 2016

Kuluva lukuvuosi on päättämässä. Olen ollut kaksi lukuvuotta isohkon yhdysluokan opettajana ja nyt porukan vanhempi ikäluokka on valmis siirtymään yläkouluun. Olemme olleet opettaja-oppilaat -ryhmänä viisi vuotta. Nuoremmat tulivat mukaan siis pari vuotta sitten.

Ensi syksynä nämä nykyiset viitoset ovat omana porukkanaan luokkani. Vain 14 oppilasta. Mahtavaa näiden kahden työlään, mutta toki myös palkitsevan lukuvuoden jälkeen.

Uusi ops otetaan käyttöön. Samalla määrärahojen vähettyä emme saa enää käyttöömme reaaliaineiden työkirjoja. Ne on tähän saakka onnistuttu hankkimaan. Englannissa ja ruotsissa työkirjat tosin tulevat olemaan, kaikissa muissa oppiaineissa työskennellään ilman niitä.

Tällä hetkellä olo on väsynyt ja loma tulee tarpeeseen. Samalla päässä alkaa pyöriä enemmän ja enemmän tulevan lukuvuoden suunnitelmia. Halu on kova osata luoda yhdessä oppilaiden kanssa jotain ihan uudenlaista. Kuitenkin alakoulun oppiaineiden suuri määrä ja kaiken mahdollisen huomioon ottaminen tuntuu miltei ylitsepääsemättömältä. Huh.

Mietin sitä, miten matematiikka opiskellaan. Meillä on monivuotinen kirja, vihkoon siis tehdään tehtäviä. Mutta matikkaan, jos johonkin, pitäisi löytää hauska, motivoiva ja hoksaamiseen kannustava tapa oppia. Olen tutustunut tässä viime päivinä Markus Humalojan mahtaviin matematiikkamateriaaleihin. Matikkaguru voisi sopia meillekin. Sama kirjasarjakin sopivasti käytössä! Täytyisi tosin saada käyttöön Lasku-Lassin tehtävät. Täytyy puhua rehtorille...

Äidinkieli sitten. Tekstikirja toki on, mutta äidinkieli on niin tolkuttoman laaja kokonaisuus, että siinä olisi oppilailla todella mahdollisuus levittää siipensä ja luoda vaikka mitä. Kielioppiasiat tosin täytyisi opetella jotenkin kootusti. Vai? Hämmentynyt olo.

Ympäristöoppi on mahtava paketti. Tai vielä se luetaan kuutosten kanssa biologia-maantieteenä sekä fysiikka-kemiana. Netti on pullollaan hyviä opetusvideoita. Oppilaat voivat tehdä vaikka minkälaisia tuotoksia itse. Miten arviointi? Vieläkö pidän kokeita?

Laakson Matleena on blogannut ansiokkaasti sähköisistä kokeista. Niitä varmasti käytän entistä enemmän. Toki ne on ensin luotava.Yhteistyö olisi poikaa!

Tämän tekstin sekavuus kuvaa hyvin pääni tilaa tässä vaiheessa. Olisin todella iloinen, jos löytäisin muita kuutosten opettajia luomaan tai etsimään kanssani ideoita ja  materaaleja tukemaan yksilöllistä oppimista!